Seven poems from me in English. Original poems in Finnish have published in this blog (or somewhere else) earlier. All the translations are made by me, too. I translated all the poems within a day, 6th of October 2011. I apologize because of all possible grammatical disasters & rapings of English language. Do not hesitate to give some feedback. Some of the grammatical errors may be intentional, thus. ;)
Lonely Writer: 7 poems in English
Posted in Käännökset, Proosarunoja, Runoutta on 06/10/2011 by Lonely WriterLonely Writer: Sanaliekkejä II
Posted in Mietteitä on 31/07/2011 by Lonely WriterAhdissaus
Aherruus
Ahmattilaissarja
Aiheenhalinta
Aihepiri
Aisapitoinen
Lue loppuun
Uuno Kailas – Τέσσερα ποιήματα
Posted in Käännökset, Pölyisiä timantteja, Runoutta on 14/02/2011 by Lonely WriterΤέσσερα ποιήματα του Uuno Kailas (29.3.1901 – 21.3.1932).
Μετάφραση: Timo Kesti & Anna Maria Alexandrou.
Lonely Writer: Luonnollisesti
Posted in Proosarunoja, Runoutta on 27/12/2010 by Lonely Writer
Jos nisää merkitään ykkösellä ja näkemystänne Jumalasta kakkosella, niin voidaan sanoa, että elämäänne ohjaa algoritmi. 80 % elämästänne on antielämää, jota runot eivät havaitse. Lue loppuun
Dimitris Psathas: Iso laukku ja pieni laukku
Posted in Käännökset, Proosaa on 18/10/2010 by Lonely WriterDimitris Psathas: ISO LAUKKU JA PIENI LAUKKU
(Η μεγάλη τσάντα και το μικρό τσαντάκι)
(Oikeussalissa)
Lonely Writer (1999): Kultapuukko
Posted in Runoutta on 11/10/2010 by Lonely Writer
KULTAPUUKKO
Putos tyhjästä puukko mun vuoteellein
olin yksin ja valvoin kuuta
Oli veitsi tuo täysin kultainen
oli kahvakin norsunluuta
Lonely Writer: Sanaliekkejä
Posted in Mietteitä on 26/05/2010 by Lonely Writerkatelbach: B Prelmn .k (2/2)
Posted in Käännökset on 11/04/2010 by katelbachlauseita Bob Perelmanin a.k.a:sta
Pikkulapsen ääni puhuu, laulaa, parkuu, murtuu. Hei. Sillä välin on ihmisiä, joille puhua. Jokin radio tarjoili tahraisia sointuja. Tarinoita kerrottiin, jolloin pimeys sakeni. Kauhistavia pyörteitä. Se ei ollut vielä tapahtunut. Kolme sijoitetaan neljään menestyksen merkiksi. Hän nielaisi nämä heikkoudet. Joitakin vuosia myöhemmin pöllö huhuili pahaenteisesti kirjassa, josta nostin katseeni. Takaperin soitettuna se oli ryöppy herjauksia. Kaksituhatvuotias valtakunta kahdeksanvuotiaissa aivoissa.
katelbach: B Prelmn .k (1/2)
Posted in Käännökset on 09/04/2010 by katelbachlauseita Bob Perelmanin a.k.a:sta
Olen usein tietoinen, mutta sade lankeaa nyt näkyvästi. Hän asui täällä, siinä luulossa. Viikon kirjaimet ovat kuin päivät sanoissa. Sitten vasaroiden ääni rakentamassa kulissia. Räjähdyksen voima pyyhki liitutaulun. Heijastus otti valtaansa havaitun tilan, muisto istumassa suorana kuin kynttilä. Kaadoin sellistille viidennen martinin. Jännitystä ei ollut. Saturnusta ympäröivät kivet ja jää. Ajattelu muovaa itseään omaksi kuvakseen, niin suunnilleen kuin mahdollista. Kieloppi ja hölynpöly, sota joka lopettaa kaikki sodat. Klarinetit hajaantuvat pehmeästi.
Sergei Jesenin: Yö tällainen, en unta saa
Posted in Käännökset, Pölyisiä timantteja on 05/01/2010 by k586Yö tällainen! En unta saa…
Kuun valo loistaa kaikkialla.
Kirkastaa muistot tämä yö,
Nuoruuden menneen mieleen tuoden.
Mihály Babits: Kuin tuliset luut roviolla
Posted in Käännökset, Runoutta on 05/01/2010 by k586Ei laulaja laulua luo:
laulu luo laulajan.
Leimua uusi laulu, kaikkivoipa!
Synnytä minut uudelleen, kuvankaunis!
Lonely Writer: Aleksin kanssa
Posted in Runoutta on 12/09/2009 by Lonely WriterKosti Joensuu: Oliko se vaahteran palava latva
Posted in Pölyisiä timantteja, Runoutta on 28/08/2009 by laulurastasOliko se vaahteran palava latva, jonka varjossa nukahdin
miksi se syttyi, repesikö pilvi illan painon alla?
Kenen kosketus painanut haihtuvan huurun unen ikkunaan,
kenen varjo vaeltaa halki keskeneräisen huoneen,
hengittää
luomin suljettujen ovien takana
Kosti Joensuu: Mistä nämä joet tulevat?
Posted in Runoutta on 19/08/2009 by laulurastasMistä nämä joet tulevat?
Mistä puhkeavat ensimmäiset pisarat, millainen se murhe,
jonka ympärille tämä joki on kasvanut?
kuinka virta kaivoi uomansa poskillesi
jalkojesi juureen
Kitaran äänet putoavat, rikkovat tähtisen veden tässä
tomuisen erämaan keskellä, itku parahtaa läpi tyvenen pinnan:
hän on nostanut kitaransa yksin
matkannut yli vuorten etsimään ensimmäisiä lähteitä
ja laulu kaikuu, sille joka tuntee
Virta nousi uomistaan, nosti kerätyt helmet hiuksilleni
uomasta kasvoi meri, sen kirjava pinta
ristiaallokkoiset seinämät
ikävän laulussa läikkyvät
Turhaan soudamme virtoja ylös,
harhailemme latvojen purot
vesi ei kanna, kanjonit päästä arvoituksiin
lähdettä ei löydy
On laskettava alas merelle
koettava kuinka salatut, mutta kevyet
ovat ensimmäiset
sulkien viillot halki ilman
Kosti Joensuu: Nyn
Posted in Filosofiaa, Runoutta on 17/08/2009 by laulurastasNynn Nynn nynyNYT
leijailee kivi kaarensa päähän
kokoamme haipuvat elonkehät pinnalla veden
tä tä tä TÄMÄN .. .. ..
elämän
silmäyksestä toiseen
Kosti Joensuu: Sudenhetki
Posted in Filosofiaa, Runoutta on 15/08/2009 by laulurastasYö pakottaa ylös vuoteesta nauttimaan
viimeisen maljan hämärän hetkellä:
seuraan rantakivillä kuolemaa uhmanneen miehen jalanjälkiä
työnnyn metsään
pystyyn kuolleiden puiden onkaloista
pyrähtävät linnut läpi seittien, joita ajattomat kutovat
ja etsin rajaa jossa ajatus murtuisi, seuraan
oudon runon kulkua oksistoon, lintujen jäljissä
Polut katoavat, rantojen risukot vapauttavat viimein
horjuvan askeleen
juuri tällaiset metsät tarvitsevat ihmistä
juuri tällaiset, joissa vain hongat vartioivat tiheikköjen homeisia kääpiä
Kalastajat ovat jättäneet rannat, verkot ja rysät vajoihin
niin veneet lahoavat rannoille
ja kalat katoavat vesistä
Pöllön vihellys leikkaa maiseman:
olen kulkenut liian pitkälle metsän sieluun
läpi halkaistun katajan, hakkuuaukioiden ja teiden
ja on selvää ettei rajaa ole
Tämäkin on vain suunta, jo ulvovat sudet
horsmat valtaavat veneet
sillä kerran he lähtivät
siannahat yllään ja tarpoimet pystyssä kuin aseet
palaamatta enää koskaan
Aurinko nostaa ohimoaan saarten takaa
me lähdemme nyt
sen hymy on verraton kun lasken sulan lahjaksi matkaltani
maatuvan veneen purjeeksi
Kosti Joensuu: Syksy hämärtää
Posted in Runoutta on 08/08/2009 by laulurastasSyksy hämärtää illat nostaa usvan kasvavan
lampien, peltonotkelmien ylle niittyjen
auringon oranssin kajon
Linnut kokoontuvat parviin
visertävät pääskysten kurkien kirkuvat kuorot
näkymättömissä yllä vaeltavat edesmenneet
Yön revin itseäni irti sinusta
runo puro purolta kohoaa rinta
unet vavahtelevat
Lehdet putoavat, tulipunaisista ja keltaisista peittyy maa
uhmaan aikaa ja päivän saan varastaa
ikuisuudelta,
pelon olkaimet, lannevaatteet pudottaa
Kosti Joensuu: Aamulla tämä selviää meille
Posted in Filosofiaa, Runoutta on 22/07/2009 by laulurastasAamulla tämä selviää meille:
veden pinnasta vuoteesi ylle heijastuneet
rantametsien varjot
läpi vuosien ja metsän laulavat linnut tämän mökin seinillä
Nuhruiset hierovat silmiään lasin takana kun uimakivelle
viistää rantasipi pitkin tyventä pintaa
riittääkö tämä meille?
Lumoavaa on heijastunut valo vuoteen yllä
kuin ajatus, joka on ottanut metsän vieraakseen
ja äärettömiin taipuvat varjot laineiden käsivarsilla
unohdetut laulut ja sävelet vailla sanoja
aamujen takaa
Kuurna: Sano, että sama sävel…
Posted in Runoutta on 17/06/2009 by kuurna Sano, että sama sävel,
jonka hyräilit silmilläsi
jää soimaan läpi yön ja unen
muodottoman kaaren
ja että kuulet väreilyn kutsun
halki hiljentyneen pylvässalin.