Lonely Writer: Aleksin kanssa

Aleksis Kivi

 

Maa punnusten ja taakkojen
Mi on tää kaunainen?
Syö kohtees kesän nälvien
Nuo loiseet Pohjan tupien
Pää arven, ruven takana
Se onko oma pää?

Ne eläkkeet, ne lisäkkeet
Mi kumaruus, mi hämäryys
Kuin kaihi kalvava harmajan pään

Suonen veto, jäinen peto
Siin’ on vaimon viime veto
Siihenpä liittoni päätän!

Terve pätkä, terve suoli
Terve jätkän röörikin!
Täss on käyttöös paljas muori
Häneen käythän, maata voit!
Kuin huima Anteron muuli

Ketä minä nuolin, häirikkönuori
Sillä oli pinta kuin leivässä kuori!
Kakaralla tarakalla makkaraa!

Nopeasti Turakainen
Avaa pullon juodessansa
Tiilenpäitä tallin lammas
Laskee raksamiehen kanssa
Rehkineet ei silloinkaan

Yksi vastaus kirjoitukseen “Lonely Writer: Aleksin kanssa”

  1. Lonely Writer Sanoo:

    Kenenkään turistin ei pidä luulla, ettenkö kunnioittaisi Isoa-Aleksista. Päinvastoin! Mielestäni Aleksis Kivi ei ole suomalainen, vaan EUROOPPALAINEN kertoja. Ja runoilijana hän oli myös aivan korkeinta luokkaa. Iso peukku Aleksille.

Vastaa