«
»

Kosti Joensuu: Aamulla tämä selviää meille

Aamulla tämä selviää meille:
veden pinnasta vuoteesi ylle heijastuneet
rantametsien varjot

läpi vuosien ja metsän laulavat linnut tämän mökin seinillä

Nuhruiset hierovat silmiään lasin takana kun uimakivelle
viistää rantasipi pitkin tyventä pintaa
riittääkö tämä meille?

Lumoavaa on heijastunut valo vuoteen yllä
kuin ajatus, joka on ottanut metsän vieraakseen
ja äärettömiin taipuvat varjot laineiden käsivarsilla
unohdetut laulut ja sävelet vailla sanoja
aamujen takaa

Tämä artikkeli on lähetetty 22/07/2009 kello 20:48 ja on talletettu aiheeseen: Filosofiaa, Runoutta . You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed You can skip to the end and leave a response. Pinging is currently not allowed.

2 vastausta kirjoitukseen “Kosti Joensuu: Aamulla tämä selviää meille”

  1. Lonely Writer Sanoo:
    22/07/2009 klo 21:47

    Tervetuloa blogiin, Laulurastas! :)

    Pidän säkeestä “kuin ajatus, joka on ottanut metsän vieraakseen”. Mitä kaikkea ajatus voikaan ottaa vieraakseen, kas siinä kysymys. Ja milloin metsä (tai mikä tahansa muu asia) ei ole vain ajatuksen vieras, vaan sitä luonteva ja elimellinen osa, orgaaninen osa, itse ajattelua? Jään odottamaan runoistasi lisävalaistusta tähän!

    Vastaa
    • Laulurastas Sanoo:
      08/08/2009 klo 07:28

      Niin, mitä kaikkea ajatus voikaan ottaa vieraakseen. Tai mikä on ajattelulle itselleen vierasta, cogitaation ulkopuolista, ajattelun materiaa kuten sanot. Ja sitten on se ajattelun itsensä reflektioissa eli heijastuksissa tuottama tai varioima tajunnan ääretön sfääri. Noiden kahden jännite kiinnostaa minua.

      Vastaa

Vastaa