Kuurna: Sano, että sama sävel…

   Sano, että sama sävel,
jonka hyräilit silmilläsi
jää soimaan läpi yön ja unen
muodottoman kaaren
ja että kuulet väreilyn kutsun
halki hiljentyneen pylvässalin.

 Pimeässä tunnen 
   kasvojesi kalpeuden
     vai olinko se minä…
       jo lähtenyt pois.

  Jossain epämääräinen puhe,
jonka tulisi lohduttaa,
hiekkaa tuhkana suuhuni
ja siinä kaikki;
 ei liikettä,
 ei varjoja,
vain iäisyyden koputus
vahattuun lattiaan.