Lonely Writer: Valkoiset koirat
1.
Ensin tulivat valkoiset koirat.
Suurena laumana ne tulivat minun jalkojeni juureen, nuolivat ja hyväilivät minua
kyllä minäkin niitä silitin, en minä kiistä niiden pehmeää söpöyttä
en vain näe tarpeelliseksi sanoa sitä niille.
2.
Sitten tuli pitkä herra mustassa takissaan
takissa, jonka liepeet ulottuivat lähes maahan asti
ryhdikkäänä hän seisoi suoraan minun silmieni edessä
myönnän että hänen aurinkolaseissaan oli väkevää jylhyyttä
sellaista, jota kaikki sukupolvet eivät pääse näkemään
saatoin kuvitella hänen rintaansa kaikki ne kunniamerkit,
joita tämän maailman presidenteillä on lupa poimia lattioilta
ei hänen laseistaan heijastunut mitään sellaista
mitä minä en näe itse
hänestä minulla ei ollut mitään sanottavaa.
3.
Aurinkolasimiehen jälkeen kadulle alkoi läsähdellä kypärähuppuja
tuhansia kypärähuppuja, miljoonia kypärähuppuja!
Pian niitä oli kaikkialla, tuulet riepottelivat niitä alkuvoimien mukaisesti
kuolleiden lehtien mukana ne lensivät vasten suomuista lihaa
mutta miksi puhuisin niistä, kun minulla on mahdollisuus ottaa omani
hattuhyllyltä milloin tahansa
pienistä rei’istä näkee huonosti – ja pian seuraa kuuma, tukala olo
ei kypärähupuissa ole paljon kerrottavaa.
4.
Sattumalta ohitseni kulki hän
jota olin luullut rakastaneeni tuhat ja yksi päivää
tervehdin häntä vaikka se oli tarpeetonta
hänen silmäteränsä ja poskipäänsä kyllä tunnistivat minut
katselimme toisiamme muutamien minuuttien ajan
niin kuin katsotaan ratsastajapatsasta, katutaiteilijaa ja pelilautaa häviön jälkeen
lopuksi vaihdoimme jokapäiväiset leipämme johonkin helpommin syötävään
jäätelöä, kahvileipää, tilkka konjakkia
jotain sellaista, jonka ruskea rapiseva kuori on yhä se sama
koskaan emme olleet ymmärtäneet toisiamme yhtä hyvin kuin nyt
mutta ei tästäkään ole tarpeen mitään sanoa.
5.
Kenties se, mitä äsken tapahtui
ohjaa luokseni pienen lapsen
hänellä olisi minulle paljonkin sanottavaa
mutta jos toistaisin sen, toimisin jälleen totuutta vastaan
eihän tässä kaikessa ole kyse minun vajavaisuuksistani.
29/05/2009 klo 20:28
Ensimmäinen postaus, tästä lähdetään liikkeelle. Runo on vuodelta 2007. Alkuperäisessä versiossa on paljon ilmavampi asettelu. Valitettavasti blogeissa on melkein pakko käyttää tylsää tasareuna vasemmalla -asettelua, sillä vähänkin erikoisempi ulkoasu on melkein mahdotonta toteuttaa hermoja menettämättä…
Kuva on netistä, taulu on koiran maalaama. :D
31/05/2009 klo 11:34
Olen kalakukko. Pistähän mulle oikeudet lisäillä tänne jotain.
31/05/2009 klo 15:10
Laitoin sinut “authoriksi”. Vaihtoehtoina olisi myös “editor”, “contributor” ja “administrator”. En tiedä mitä eroja noihin käytännössä sisältyy, mutta pidän admin-oikeudet ainakin vielä itelläni, ainakin niin kauan, että opin tämän systeemin ensin kunnolla. Mutta oikeuksia voi myöhemmin helposti lisätä.